Takapakkia toistumiseen.

Edellis viikon torstaina kun päästiin kotiin ilman nenämahaletkua niin eikös me saatu se takaisin jo perjantaina. Vuorokauden aikana korviketta meni huolestuttavan pieniä määriä.. 20-40ml 3-4 tunnin välein kun samassa aikataulussa tulisi mennä 60-85ml.. Noh nenämahaletkullahan ne asiat järjestyi ja maito määrät saatiin kohdilleen valuttamalla loput mitä ei pullosta mennyt. Nenämahaletkun kanssa sovittiin katsottavan viikonlopun yli, että onko se ollut miten kovassa käytössä vai peräti käyttämättä kokonaan. Pikkuhiljaa syömiset jälleen tasottuivat ja loput maidoista valutettiin enää muutaman kerran vuorokaudessa. Muutenhan arki oli ihanaa! Neiti on niin super kiltti ♥ Maanantaina kontrollikäynnillä päätettiin kuitenkin jättää nenämahaletku ''hätävaralle'' ainakin keskiviikkoon asti jolloin seuraava kontrolli. Paino oli noussut odotettua paremmin 2880g syntymäpainosta 3150g:maan. Keskiviikkona päätettiin ottaa letku kokonaan pois, sillä sille ei ollut muutamaan päivään juurikaan käyttöä, maitomäärät oli loistavat 60-100ml hiukan vaihdellen ja paino oli noussut reilussa vuorokaudessa kolmen vuorokauden verran (70g) lukemiin 3220g. 25g on siis semmonen perusmäärä jota odotetaan painon nousevan vuorokaudessa ja sehän ylitettiin hienosti! Kaikki siis loistavalla mallilla, neidin pientä nuhaa mukaanlukematta ja täällä yks erittäin ylpeä mamma ♥

Mutta sitten alkoikin taas alamäki, juuri kun pääsi vähän innostumaan. Maitomäärät laskivat 40-60ml, mikä ei vielä haitannut. Voidaan syödä useammin ja eihän määrät muutenkaan yleensäkkään vauvoilla aina mene tasalukemin tai niinkun olet itse ajatellut vaan määrät vaihtelee ja vauva kyllä tasaa ne sitten seuraavilla syötöillä ja nälän tullessa. Useammin syöminen ei kuitenkaan sopinut rinsessalle vaan hän halusi nukkua kokonaiset kauneusunensa. Tilanne huononi.. Määrät vaihtuivat 20-30ml:ksi tai kokonaan syömättömyydeksi ja pelkäksi kiukku itkuksi.. Tottakai, nälkä. Maito ei kuitenkaan maistunut.. Aina kun tuo 20-30ml raja tuli vastaan niin samalla tuli taas unikin ja niin mentiin helposti melkeen viittäkin tuntia unta putkeen. Niin vaihtui mamman ylpeys huoleksi.. Neuvolasta tultiin kotiin käynnille ja paino oli pudonnut vajaa puoli kiloa, niimpä siis lähdettiin taas osastolle ja kauniita kasvoja koristaa ylläripylläri mikäs muukaan kun ''ystävämme'' nenämahaletku ja kuulemma tästä myös kuukauden eteenpäinkin.. Hyvähän se on, jotta sadaan taattua painon tasainen nousu, mutta pelottaa jo valmiiksi, että käykö seuraavallakin kerralla taas näin? Miksi? Luulisi, että syönti olisi helpompaa ilman letkua kun sitä ei kuitenkaan todennäköisesti kohta taas käytetä ollenkaan. Tuntuu tylsältä tytön puolesta sitä pitää, jos syönnit sujuu.. Nyt sen äidin huolen vasta oikeasti ymmärtää.. Mut jospa sitten kuukauden päästä ei enää tulisi tälläisiä takapakkeja.

Pieni rinsessa on kyllä parasta mitä on ♥ parasta on myös olla äiti ♥ ja vielä kerran; parasta on myös kun nää mun kaks tärkeintä touhuu yhessä! Se jos joku on ihanaa silmäiltävää ja apu korvaamatonta, niin paljon pusuja, pus! ♥ Käytiin eilen vähän taas kärryttelemässä ja samoilla unilla ehdin tehä kotona kinkku-pekoni pastaa ja kahvitella kaikessa rauhassa. Sitäkin osaa arvostaa nykyään kyllä ihan erilailla kun ennen. Jopa pitkä suihku kaikessa rauhassa on kun loma etelään tai pari tuntia hömppä sarjoja ihanassa syleilyssä, sitä mä rakastan ♥

 Molemmat vaavat syötöllä ihan nukuksissa ♥